Esi(nahka)puhe ja Blogin päädoktriini

No niin päätin avata ihan omatoimisesti Yllästä käsittelevän blogin suuren yleisön painostuksesta, kun perinteen alullepanijasta Laurista ei ollut miestä siihen. Ei millään pahalla.
Nyt aluks tämä blogi keskittyy odotetusti lähinnä Messiaan, eli Ylläksen, odotukseen ja Ylläskultin eheyttämiseen. Kun olemme kohdanneet vapahtajamme Äkäslompolon ja Ylläs-tunturin hyisessä syleilyssä noin kuukauden päästä, tätä blogia ei vielä kuopata, eikä se pääse nirvanaan, eikä sitä jäädytetä, vaan se jatkaa maallista vaellustaan ja tutkailee kaikkea mikä eteen tulee.

Olen huomannut muiden blogeja lukiessani niiden olevan häiritsevän samankaltaisia. Niissä bloggaaja selostaa päivän tekemisiään ja olettaa, että joku on kiinnostunut juoksiko hän tänään tunnin vai kaksi ja mitä hän söi välipalaksi tai millä kartalla hän treenasi tänään. Nyt älkää herranisä sentään kaikki tunnolliset bloggaajat suuttuko, tämä on vain yksi omista mielipiteistäni. Myönnän, että itsekin sorrun siihen, sillä se on kivaa ja mielenkiintoista lukea mitä joku toinen on tehnyt, mutta jotenkin se vain tuntuu minusta turhanpäiväiseltä, (vrt.BB).
Tämän blogin suuri ohjenuora, kultainen laki, onkin, että täällä käsitellään niitä asioita, joista emme ole oikeasti kiinnostuneita. Kaikki normaaliin ihmisen yksityisiin elintoimintoihin liittyvät asiat itsensä rääkkäämisestä urheilulla, kilpaileminen ja vaikka nukkuminen, ovat tabuja tässä blogissa. Toki kaikesta saa ja pitääkin voida puhua, mutta täällä ne eivät esiinny banaalissa ja individualisitisessa kontekstissa (huh!).

Se siitä ja ensimmäisiä juttuja odottelemaan. Ja saa kommentoida.