tiistai 10. marraskuuta 2009

"Nauraako, laulaako vai kuristaa kaulaako?"

Elämä on kuin suuri omenapuu, sanoi mato
"On mahdollisimman monta omenaa syötävä, kato."
Muuten mätänee pois koko mahtava sato

Syksy tuli, omenat kypsyi, alkoi kesän pako
Mato paisuneena ajatteli, nyt on tehtävä talveksi lato
Hän etsi, löysi, oli paikassa hyvä rako
Sinne hän omenat karoineen lato
Ei hän sitä silti tiennyt, oli se paikka kaivo sako.

Muut madot nauroi: "On sulla aivojen tilalla persvako.
Ei mikään auta, kohtaa meitä kaikkia lako."

Talvi tuli, satoi lumi, alkoi omenoiden jako
Niistä riitti monelle

Sitten kaivosta haettiin vettä
Vesi ryöppysi
Omenat huuhtoutui

Tuntui kuin olisi murtunut pato
Pato todellakin murtui
Omenapuu kaatui
Murskasi alleen madon


Hienoa, kommenttia ja asiallista sellaista on tullut aina Pirkanmaalta asti! Lisäykset sanojen liiton listaan on tehty. Toivottovasti saadaan Alho ja Lauri pian sorvin ääreen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti