Ulkona pimeä laskeutuu, kadotan viimeisen latvan kuusen, on uusikuu
Metsässä syvällä natisee puu, täynnä osia ihmisten, se niiden painosta huojuu
Juurella sen mies raaka häärii, kädessänsä kirves ja saha, veristä nyyttiä esiin käärii
Vielä jokin käärössä määkii, kuuluu sivallus ja ääni paha, vain mieli ruma miestä nyt säälii
Äkkiä tuuli oksaan nappaa, käntää mies katseensa ylös, alkaa puu uhkaavasti vinoon lappaa
Liian kauan mies paikallansa kuppaa, pettää viimeinenkin juuren köytös, puu tulee vauhdilla ja miehen tappaa
Aamulla paikalta löytyy ruumiskasa, lehdet asiaa paisuttelee, löytyy siitä naapurin Liisa ja kuopus-Masa
On kuolleilla pullistunut jo maha, poliisi paikalle ihmettelee, onko motiivina ollut rakkaus vai raha
Kaikki vaativat syyllistä tuomiolle, poliisit läjää rumaa tutkii, eräs asia on jäänyt vähemmälle huomiolle
On ilmestynyt jäljet veriset naapurin ruohikolle, konstaapeli mätää silmää hutkii, on naapuri ajanut Kuopiolle
Syyllistä ei koskaan löydetä, no mitäpä sillä väliä, ei häntä kiinni sellin seinään koskaan köytetä
Aika kulkee ja ei työ petä, aina löytyy uusia jalkoja, käsiä, joita voi paloitella kuka tahansa täti, setä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti