On myönnettävä, että tämän blogin anti jäi määrällisesti viime vuodesta valovuosia. Toivon kuitenkin edes niiden vähien tekstien luoneen valoa etelän synkkään marraskuuhun, tai mustanneen entisestään maailmankuvaamme. Vaikutuksen laadulla ei ole väliä. Koeviikon ja muiden velvollisuuksien paljous yllätti täysin kirjoittajakaartin. Itse olen kuitenkin joka hetkellä ajatellut tätä Ylläs-kultin airuetta, paitsi silloin kun minulla olisi ehkä ollut aikaa raapia harmaita nystyröitäni http://www.hs.fi/fingerpori/1135251011510 ja kirjoittaa jotakin tänne.
Joka tapauksessa, TÄMÄ EI PÄÄTY TÄHÄN. Ensi vuonna Ylläs pilkistää taas syksyn synkkyydestä ja kaikki on taas niin kuin ennen. Sitä odotellessa, tänne ilmestyy tekstiä laidasta laitaan, terveestä sairaaseen, kauniista rumaan, kahvimukeista äitiyspäivärahoihin ja asiallisesta Ylläkseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti