Matka viimeinen

Mies hiljainen, vanha heikkokuntoinen.
Kadulla yksin taapertaa, tuuli kylmä naamaa
sen sivaltaa. Kohti määränpäätä
vaeltaa, omassa kylmässä maailmassaan.
Mies matkan pitkän tehnyt on, nähnyt ilon,
rappion. Askel kovin raskas, hetken viel kantaa,
vaik takana on jo matkaa. Syvemmälle käy 
miehen tie, kohti paikkaa viimeistä vie.
Viimein koittaa hetki, loppuunsa on tullut 
miehen retki. Lumeen kylmään luuhistuu,
kieroon kääntyy kasvot suu. Silmät tyhjät
tuijottaa, kohti paikkaa parempaa. Sade
hento luminen, peittää miehen poloisen. 

Alho